Erottaessa

Kun olette vanhempina päättäneet lähteä eri suuntiin ja teillä on alaikäisiä lapsia, on tärkeää ensisijassa suunnitella arki siten, että lasten tilanne säilyy mahdollisimman hyvänä. Vanhempien on erottaessa laadittava sopimus lasten asumisesta, huollosta, tapaamisista ja elatuksesta.

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus vanhempiensa kanssa

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (1983/361) asettaa tavoitteeksi myönteisten ja läheisten ihmissuhteiden turvaamisen lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Jos lapsen vanhemmat ovat naimisissa keskenään, he ovat molemmat lapsen huoltajia. Jos vanhemmat eivät ole naimisissa keskenään, he voivat kirjallisella sopimuksella sopia siitä, että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti tai että lapsen huolto uskotaan yksin toiselle vanhemmalle. Vaikka perhesuhteet muuttuvat esim. avioeron yhteydessä, voidaan lapsen huoltajuudesta sopia joustavasti. Lapsen yhteishuoltajuus tarkoittaa, että molemmat vanhemmat tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, vaikka lapsi asuu ja on kirjoilla toisen vanhemman luona. Käytännössä se tarkoittaa myös, että molemmilla vanhemmilla on oikeus saada tietoonsa kaikki lasta koskevat tiedot. Yhteishuoltajuus ei tarkoita esim. että lapsi automaattisesti asuisi joka toinen viikko kunkin vanhemman luona. Mikäli lapsen vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen huollon järjestämisestä, asian ratkaisee tuomioistuin. Käräjäoikeus pyytää silloin tavallisesti lausuntoa sen kunnan sosiaali- tai perusturvalautakunnalta, jossa lapsi ja vanhemmat asuvat.

Lapsen asuminen

Kun ette vanhempina enää aio asua yhdessä, sen seurauksena täytyy miettiä, miten aiotte järjestää lapsen/lasten asumisen. On tärkeää, että puhutte lapsen kanssa, jotta hän tietää, mitä on meneillään. Vanhempien vastuulla on kertoa lapselle, että hänellä on erosta huolimatta oikeus tavata toista vanhempaa ja että ero ei johdu lapsesta. Lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa.

Lapsen elatus

Kaikilla lapsilla on oikeus riittävään elatukseen. Kuten laissa sanotaan, elatus tarkoittaa sekä aineellisten että henkisten tarpeiden tyydyttämistä. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että elatusapua maksava osallistuu lapsen ylläpidon aiheuttamiin kustannuksiin mutta myös esim. lapsen vapaa-ajan harrastusten tms. kustannuksiin.

Elatusapu

Lapsen vanhemmat vastaavat elatuksesta kykynsä mukaan. Se vanhempi, jonka luona lapsi ei asu, on velvollinen maksamaan toiselle vanhemmalle lapsen elatusapua. Elatusavun määrä vahvistetaan sopimuksella tai oikeuden päätöksellä. Elatusapu vahvistetaan molempien vanhempien maksukyvyn perusteella, minkä vuoksi molempien vanhempien on toimitettava tiedot taloudellisesta tilanteestaan.

Sosiaalityöntekijät auttavat elatussopimuksen laatimisessa.

Elatustuki

Elatustukea maksetaan lapselle, jonka elatusvelvollinen vanhempi on laiminlyönyt elatusavun maksamisen tai jonka elatusvelvollisella vanhemmalla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia elatusavun maksamiseen.

Kuka saa elatustukea?

KELA voi maksaa elatustukea, kun:

  • elatusvelvollinen vanhempi ei ole maksanut vahvistettua elatusapua.*)

  • vahvistettu elatusapu on elatustukea alhaisempi elatusvelvollisen heikon taloustilanteen vuoksi. (Vahvistettu elatusapu voi olla myös 0 euroa.)

  • ottovanhempi on yksin ottanut lapsen ottolapsekseen

  • isyyttä avioliiton ulkopuolella syntyneeseen lapseen nähden ei ole vahvistettu.

*) Mikäli elatusvelvollisella on maksamattomia elatusapueriä, KELA perii elatusavut häneltä jälkikäteen.

KELA ei maksa elatustukea, kun:

  • hakijalla ei ole kunnan sosiaalihuollon vahvistamaa tai tuomioistuimen päättämää elatussopimusta (ei tarvita, jos isyyttä ei ole vahvistettu tai ottovanhempi on yksin ottanut ottolapsen)

  • lapsi asuu elatus velvollisen luona

  • lapsi kykenee itse elättämään itsensä ts. hän ansaitsee säännöllisesti vähintään 700 €/kk tai asuessaan itsenäisesti väh. 1000 € kuukaudessa

  • elatusvelvollinen on kuollut.